Kiihtelysvaaran kotiseutumuseo sijaitsee vanhassa makasiinirakennuksessa keskellä kirkonkylää.

Makasiinin tilastoja

Vuoden 1848 aikana lainattu ruista 335 tynnyriä ja ohraa 99 tynnyriä. Viljavarallisuus oli ruista 1175 tynnyriä ja ohraa 409 tynnyriä (1 tynnyri viljaa = 32 kappaa = noin 148,6 litraa).

Vuonna 1852 oli Kiihtelysvaaran pitäjämakasiinin viljavarallisuus 2962 tynnyriä. Tämän perusteella makasiinissa oli noin puoli tynnyriä jokaisen asukkaan varalle.

Kiihtelysvaaran makasiinilaitos 1822 – 1861

Katovuodet ja niitä seuranneet nälkä ja taudit olivat usein toistuva tilanne 1800-luvun alkupuolella Tohmajärvellä ja Kiihtelysvaarassa. Tämä pani pitäjän miehet tuumimaan, kuinka vastaavista koettelemuksista tulevaisuudessa vältyttäisiin.

Tohmajärven, Kiihtelysvaaran ja Pälkjärven yhteinen pitäjänmakasiini toimi Tohmjärvellä. Kiihtelysvaaraan perustettiin oma lainajyvästö Tohmajärvellä 27.1.1822 pidetyn pitäjäkokouksen päätöksen perusteella (Kiihtelysvaara kuului kuntana Tohmajärveen 1850-luvulle saakka).

Toukokuussa 1822 ottivat talolliset Iisakki Sorsa Heinävaarasta ja Pentti Kärkkäinen kirkonkylästä urakakseen Kiihtelysvaaran makasiini rakentamisen 40 viljatynnyrin urakkasummalla. Makasiini rakennettiin talollisen Pekka Venäläisen hallitseman Väänälä-nimisen tilan maalle.

Makasiinin ensimmäiseksi hoitajaksi valittiin 29.6.1823 kappalainen David Petrelius ja mittamiehiksi Olli Leppänen kirkonkylältä sekä Antti Kekäle Huhtilammelta. Petreliuksen jälkeen makasiinin hoitajana toimi Kiihtelysvaaran kappalainen Nils Aschan vuoteen 1847.

Kiihtelysvaaran toinen makasiini 1861-1950

Kiihtelysvaaran ero omaksi pitäjäksi sattui 1850-luvun jälkeisten nälkävuosien pahimpaan aikaan. Ensimmäisenä asiana itsenäisellä kunnalla olikin anomuksen teko Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen viljamakasiinin perustamisesta. Asiaa oli käsitelty kahdessa kokouksessa vuonna 1857 marras- ja joulukuussa. Kun maaherra oli heinäkuun 16. päivänä vuonna 1859 jättänyt uudet säännöt vahvistettavaksi, oli Keisarillisen Suomen Senaatin Talousosasto elokuun 19. päivänä vuonna 1859 antanut päätöksen vahvistaa anomus viljamakasiinin perustamisesta.

Säännöissä määritellään myös hyvin tarkasti uuden makasiinin rakentamisasiakin. Jokaiselle varastolle on rakennettava omat suoranurkkaiset salvot varustettuna pykälöidyllä mittalaudalla, joka näyttää kuinka paljon salvossa on viljaa. Viljalaarit sijoitetaan vähintään kyynärän päähän ulkoseinästä. Makasiinin pitää hankkia vaaka ja ovet on varustettava rautapuomilla sekä kolmella lukolla. Näiden lukkojen avaimista tuli kuulumaan esimiehelle yksi, toinen johtokunnan yhdelle jäsenellä ja kolmas makasiinin hoitajalle.

Kun säännöt oli saatu vahvistetuksi, niin jo saman vuoden joulukuussa pidetyssä pitäjäkokouksessa päätettiin uuden makasiinin rakentamisesta. Rakennuksen sijaintipaikasta tuli aikamoinen riita. Hammaslahtelaiset tahtoivat makasiinin rakennettavaksi Honkavaaralle, kun taas lähellä kirkonkylää asuvat halusivat sen paikaksi kirkonkylän (Pyhäselkä kuului tuolloin Kiihtelysvaaraan). Emäpitäjä voitti, ja makasiini päätettiin rakentaa Monosen maalle entisen vara-aitan alapuolelle.

Makasiinin rakennusurakka annettiin tehtäväksi vähiten tarjonneelle Juhana Ollinpoika Koljoselle Heinävaaran kylästä no. 3. Urakkasumma oli kaksisataa tynnyriä ruista ja 220 ruplaa hopeassa. Takuumiehinä Koljosella oli Antti Leppänen Heinävaarasta ja Jaakko Kekäle Huhtilammelta. Rakennuksen oli oltava valmiina vuonna 1861.

Vuonna 1861 valmistunut makasiini oli ollut tyhjillään monta vuotta. Vuosi 1862 oli täydellinen katovuosi, samoin kaksi seuraavaa vuotta. Nälänhätä uhkasi koko pitäjää, vaikka valtiovallan taholta saatiin kylläkin apua sekä rahallisesti että viljana. Sittenkin suuri puute vallitsi koko pitäjässä. Vuodesta 1867 muodostui historian huonoimpiin kuuluva vuosi. Valtion makasiinit olivat tyhjät, eikä kunnan omassa makasiinissa ollut mitään. Vuosina 1867 ja 1868 kuoli Kiihtelysvaarassa yhteensä 944 henkilöä.

Kevät 1868 tuli normaaliin aikaan. Kesästä tuli lammin ja uusi laiho nousi entistä ehompana. Tämän jälkeen saatiin useita hyviä viljavuosia. Nyt makasiinilaitos oli täydessä toiminnassa ja sen pystyi antamaan varastoistaan hyvinä vuosina karttunutta viljaa, siemeniksi ja syötäväksi. Myös valtiovallalta saatiin 1300 hehtolitraa ruista, 1300 hehtolitraa ohraa ja 1000 hehtolitraa kauraa. Kunta anoi senaatilta, että saataisiin maksun vapautusta. Se saatiinkin, kuitenkin vasta kuuden vuoden kuluttua.

Ensimmäinen maailmansota toi tullessaan myös puutteen työttömyyden ja katovuodet. Katovuosille 1914 ja 1915 antoi oman erikoisleimansa yleinen rauhattomuus ja liikehdintä.

Kiihtelysvaaran makasiinilaitoksen esimiehen tehtävät lienevät kaikkein kauimmin olleet uskottuina Jouhtenisen Juho Sykölle. Hänen toimiaikansa oli kestänyt 32 vuotta. Johtokunnan muista jäsenistä on erityisesti mainittava Tahvo Holopainen, Pekka Juvonen sekä Antti Vänskä.

Viimeisen 40 vuoden aikana ovat makasiinin hoitajina toimineet Matti Heiskanen, Herman Puustinen, Heikki Järvinen, Otto Pesonen ja Janne Kortelainen.

Kiihtelysvaaran manttaalimiehet päättivät kokouksessaan 1950 lopettaa lainajyvästön toiminnan katsoen sen tarpeettomaksi, koska pahojen päivien ja siementen tarpeen varalle oli valtio ryhtynyt varastoimaan viljaa.