Heinävaara (62.559197, 30.174100)
Heinävaaran kylä sai alkunsa 1500-luvulla ja kasvoi nopeasti 1600-luvun alkuvuosikymmeninä. Vähitellen Heinävaarasta kehittyi nauhamainen kylä, jonka pohjois- ja eteläpäätä leimaa rakennusten tiheyden ja ryhmityksen vaihtelu. Pohjoispäässä, vaaran laella, sijaitsee pääosin eheitä pihapiirejä, joiden historia ulottuu kylän alkuaikoihin. Suvispäässä rakennuksia on vähemmän, mutta talojen vanhat pihapiirit ovat eteläosissakin suhteellisen hyvin säilyneitä. Kylän pohjoispään vaaran alapuolella on Kolittajan alue, jota sanotaan myös Persiankaupungiksi. Alueella on omaleimaisia pikkutaloja, jotka muodostavat tienrinteen ympärille pienen ”kaupungin”.
Heinävaaran vaarakylä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi, jolla on sekä rakennushistoriallisia että maisemallisia arvoja. Avoimen vaaraselänteen laelle sijoittunut asutus on tyyppiesimerkki Vaara-Karjalan vaara-asutus ja viljelysmaisemasta. Heinävaara on osa laajaa tiemaisema kokonaisuutta, joka kulkee Liperistä Tohmajärvelle.
Heinävaarassa sijaitsee neljä luonnonsuojelualuetta. Ala-Piippolan luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan noin 0,9 ha. Metsä on runsaslahopuustoista kangasta. Kekonmäen luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 3,9 ha. Kohde on vanhaa, osittain lehtoista kaskikoivikkoa. Koljolan luonnonsuojelualue sijaitsee Heinävaarassa ja on pinta-alaltaan noin 1,4 hehtaaria. Alue on vanhaa runsaslahopuustoista lehtimetsää. Välikummun luonnonsuojelualue sijaitsee Heinävaaran kylässä ja sen pinta-ala on noin 1,2 ha. Alue on lehtoa ja pienveden lähimetsää. Kaikki luonnonsuojelualueet kuuluvat METSO-ohjelmaan.
Heinävaarassa sijaitsee lisäksi luonnonmuistomerkkinä metsälehmukset, jotka ovat kolmen metsälehmuksen (Tilia cordata) ryhmä. Lehmukset sijaitsevat Ilomantsintien varressa Mannilan tilalla. Puut ovat noin 17 metriä pitkiä ja niiden iäksi on arvioitu lähes sata vuotta. Puut ovat saaneet kasvaa pienellä aukolla, jonka maanomistaja on avannut metsälehmusten kasvuolosuhteita parantaakseen. Samalla paikalla on kasvanut myös neljäs metsälehmusyksilö, joka on kuitenkin kaatunut. Kuolleen metsälehmuksen runko on jätetty paikoilleen.