Pappila

Tohmajärven toisen kappalaisen Johan Argillanderin siirtyessä asumaan Kiihtelysvaaraan, tuli ajankohtaiseksi virkatalon järjestäminen. Koska Kiihtelyksen kylällä ei ollut mitään valmista taloa kappalaiselle, piti sellainen rakentaa Yrjölän tilalle. Ensimmäisen pappilan paikka sijaitsi keskellä kirkonkylää samassa korttelissa kuin nykyinenkin pappila, mutta hieman etelämpänä.

Vuosien 1828 ja 1834 virkatalokatselmuksessa todetaan ensimmäisen pappilarakennuksen valmistuneen vuonna 1782. Pituutta rakennuksella korjausten jälkeen oli 13,5 metriä ja leveyttä 8 metriä. Talossa oli kolme kamaria, sali, keittiö ja eteinen. Pappilan pihapiirissä oli savutupa, kellari, navetta, lampola, riihi, liiteri ja talli.

Vanha pappila purettiin kappalaisen Nils Aschanin aikaan ja tilalle rakennettiin uusi päärakennus. Uudessa pärekattoisessa pappilassa oli sali, kolme kamaria, keittiö ja eteinen; taloa tosin jouduttiin remontoimaan jo 1840-luvulla. Seuraavien vuosikymmenien aikana pappilan pihapiiriin rakennettiin mm. aitta, vaunuliiteri, uusi lampola ja uusi kaivo.

Kirkkoherra William Weckmanin (myöh. Wartiovaara) vaatimuksesta aloitettiin uuden pappilan suunnittelu 1800-luvun lopussa, sillä entinen pappilarakennus todettiin huonokuntoiseksi. Wartiovaaran ja hänen lankonsa, agrologi Colliander, ehdottivat uudeksi pappilaksi L:n muotoista rakennusta kolmella sisäänkäynnillä. Talossa tulisi suunnitelman mukaan olemaan yhteensä 21 erillistä huonetilaa: sali, vierashuone, ruokasali, laaja eteinen, kaksi lastenhuonetta, emännän veranta, kaksi apulaisen ja kaksi kirkkoherran työhuonetta, neljä porstuaa, kaksi ruokakomeroa, keittiön, vaatehuoneen, piikojen vaatekamarin ja yhden varastohuoneen. Wartiovaaran ja Collianderin suunnitelma hyväksyttiin kompromissein, sillä alkuperäistä suunnitelmaa pidettiin köyhässä pitäjässä kohtuuttomana.

Vuonna 1895 laativat rakennusmestarit G. A. Brander ja Johannes Sveins piirustukset uutta pappilaa varten. L:n muotoisen talon sijasta rakennettiin suorakaiteen muotoinen nykyinen pappila, joka on valmistunut vuonna 1900. Wartiovaaran aikainen pappila poikkesi huonejärjestykseltään nykyisestä. Pappilan pihapiirissä oli 1900-luvun alkupuolella väentupa, kolmiosainen aitta, navetta, hevostalli ja sauna. Nykyisin pappilan vieressä on säilynyt vanha mansardikattoinen aitta.

Kesäkuussa 1921 pappilan navettarakennus syttyi palamaan. Palo levisi talliin, aittoihin ja väentupaan, jotka kaikki paloivat. Pappilan lähellä oleva Hanhilampi (nyk. Lummelampi) jouduttiin tyhjentämään kokonaan, että palo saatiin sammutetuksi. Lähellä oli kuitenkin myös pappilan palaminen, sillä rakennuksen katto ehti syttyä lentäneestä kipinästä.

Lääninrovasti William Wartiovaara

William Wartiovaara (vuoteen 1906 Weckman) syntyi Jyväskylässä 11.3.1849. Hänen isänsä Gustaf Weckman toimi kultaseppänä Jyväskylässä ja oli uransa alussa verrattain hyvissä varoissa, mutta ajautui 1850-luvun jälkipuoliskolla taloudellisiin vaikeuksiin. William, joka opiskeli Jyväskylään 1858 perustetussa Suomen ensimmäisessä suomenkielisessä yläalkeiskoulussa, sai jo yläluokilla ollessaan hankkia puhtaaksikirjoitustaidollaan lisävaroja välttämättömiin menoihin. Williamin oli keskeytettävä koulunkäynti kokonaan yhdeksi lukuvuodeksi, jolloin hän toimi kotiopettajana Ristiinassa.

Ylioppilaaksi William valmistui vuonna 1868 koulunsa priimuksena, mutta joutui käyttämään koko seuraavan lukuvuoden lisäansioiden hankkimiseen voidakseen aloittaa opinnot Helsingin yliopistossa. Asuessaan Saarijärvellä vuodesta 1868 vuoteen 1869, heräsi Williamissa voimakas uskonnollinen harrastus, jota vielä lisäsi isän kuolema vuonna 1868. William aloitti teologian opinnot saavuttuaan Helsinkiin syksyllä 1869. Varojen niukkuus pakotti jouduttamaan opintoja ja hänet vihittiinkin papiksi jo helmikuussa 1871. Opintoajan liikarasituksen seurausta lienee se, että Williamin terveys oli ajoittain horjuva aina 40-vuotiaaksi saakka.

Wartiovaaran ensimmäinen virkamääräys suuntautui Valkealaan, missä hän tutustui Valkealan kartanon Colliander-perheeseen. Seuraavana vuonna Wariovaara avioitui perheen tyttären, Mirjam Salomen kanssa. Valkealasta nuoripari siirtyi Kuopioon, missä William toimi pari vuotta sokeainkoulussa opettajana. Kuopiosta William siirtyi muutamaksi kuukaudeksi Porvooseen tuomiokirkkoapulaiseksi ja sieltä edelleen vuodeksi Anjalan kirkkoherran sijaiseksi. Vuonna 1875 Wartiovaara siirtyi kahdeksi vuodeksi Antrean kirkkoherran sijaiseksi, sieltä kahdeksi vuodeksi Jäppilän kappalaiseksi. Vuonna 1879 Wartiovaara siirtyi viideksitoista vuodeksi kirkkoherraksi Anjalaan, mistä hän siirtyi vuonna 1894 Kiihtelysvaaran kirkkoherraksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi, aina kuolemaansa saakka. Vuonna 1898 hänestä tuli rovasti ja vuonna 1915 Ala-Karjalan rovastikunnan lääninrovasti.

Williamin avioliitto Salomen kanssa kesti yli 51 vuotta päättyen Williamin kuolemaan 9.2.1924. William ja Salome Wartiovaaralle syntyi 14 lasta, 7 poikaa ja 7 tytärtä. Salome kuoli 17.10.1936 Helsingissä. Hänet haudattiin Williamin viereen Jyväskylän hautausmaahan.

Kiihtelysvaaran pappila 1900-luvun alkupuolella.

Pappilan väkeä Wartiovaaran aikaan.

Rovasti William Wartiovaara.

Pappila