Kiihtelysvaaran murre

Ruben Erik Nirvi (16.12.1905, Askola) keräsi Kiihtelysvaarassa Joensuun Karjalan murretta edustavan sanastokokoelman vuosina 1933 – 1937. Nirvi toimi Kiihtelysvaarassa sanastajana jututtaen paikallisia asukkaita ja keräten sanoja, lauseenparsia ja merkityksiä muistiin. Hän tarkkaili murresanaston käyttöä elävissä puhetilanteissa.

Nirvin sanasto Kiihtelysvaaran murteesta käsittää noin 43000 sanalippua ja onkin pitäjänsanastojen laajimpia kokonaisuuksia. Kiihtelysvaaran murteesta Nirvi työsti sanakirjan, jossa on yli 2500 sivua (Kiihtelysvaaran murteen sanakirja 1974 – 1981).

Aluksi Nirvi asettui Kiihtelysvaaran kirkonkylään apteekkari Lappalaisen perheeseen, mutta muutti pian perheineen Heinävaaran kylään. Heinävaarassa Nirvi asui sanaston keräämisen loppuun 1937. Sanakokoelma perustuu suureksi osaksi heinävaaralaisten puheeseen.

Kiihtelysvaara oli ihanteellinen keruupaikkakunta, sillä ihmiset olivat ystävällisiä ja suhtautuivat vieraaseen mutkattomasti. ”Mutta ulkonaiset olosuhteet ovat täällä tietysti vaikeat; ennen kaikkea asunto, ruuan puhtaus (maidon) ym. ei ole länsisuomalaisen mielenmukaista. Mutta primitiivinen, rikas murre antaa puolestaan moninkertaisen korvauksen” (Keruukertomus 1939).

Nirvin sanakokoelma on monipuolinen läpileikkaus kiihtelysvaaralaisesta murteesta, sillä lähes se kattaa lähes kaikki ajateltavissa olevat kansanomaisen kulttuurin osa-alueet. Lisäksi sanastosta on runsaasti ihmisten sosiaalisiin suhteisiin, tuntoihin ja tuntemuksiin sekä keskinäiseen kommunikaatioon liittyvää esimerkkiaineistoa ja sanastoa.

Nirvin työ Kiihtelysvaarassa päättyi vuonna 1937, jolloin kirkonkylän ja Heinävaaran kyläläiset järjestivät läksiäisjuhlan. Nirvi palasi Kiihtelysvaaraan vielä 1960-luvun alussa nauhoittamaan paikkakunnan murretta. Nauhoitteista ja vanhoista muistiinpanoistaan hän täydensi Kiihtelysvaaran sanastokokoelmaa. Lisäysten jälkeen Kiihtelysvaaran kokoelman suuruus oli noin 43000 sanalippua.

Kielenoppaina kirkonkylän seudulla toimivat mm. Antti ja Juho Leinonen, Iida ja Iisakki Lampinen, suntio Olli Koljonen, Eino Puhakka ja Karsikon Vatasen vanhaisäntä. Heinävaaralaisista Nirvi jututti Annastiina, Ilma, Lyyli, Tauno ja Veikko Vatasta, Juho Piipposta, Hermanni Puustista, Iitori Rummukaista, Oskari Pesosta, Mari, Miina ja Heikki Jormanaista, Elli Hassista, Selma Kukkosta, Armas Karvista, Kaisa ja Pekka Tuupasta, Heikki Hirvosta, Heikki Järvistä, Martikaisen sisaruksia, Ukko- Koljosta sekä Pekka Varista.

Kiihtelysvaaran murresanaston kerääjä R. E. Nirvi

Kiihtelysvaaran murretta

Talonpidosta

- Tarkkuushan se talon tekköö.

- Leipä kul loppuu paistettaam piiroota, rahat kul loppuu ajettaan kyijjillä.

- Em minä moitit taloja, vaikka kiiskit on karkeita kaloja, kuj jouvvun kerju-ukoks, niin kiiskivä kiärivät kukoksi.

Metsästyksestä ja kalatuksesta

- Ei oup pyystä kahej jakkook, oravasta kolommiip panna.

- Missä petra piehtaroipi, siihen karva katkijjaa.

- Ei talosjta lähetän niin kuj jänis huavalta.Metsästys ja kalastus

Vuodenajoista ja säästä

- Käki tuopi kesän sanoman, piäski päiväl lämpimän.

- Linnurata ei ollut täys (syksyllä merkitsi sitä, että talveksi tulee vähän lunta).

- Imi tuasj meijäm mutahauvasta vettä. Elä mää, immöö sinut! (sateenkaaresta).