Koulutiet Kiihtelysvaarassa

Kiihtelysvaaran menneisyys liittyy sekä maantieteellisesti että kulttuurillisesti kiinteästi Suur-Tohmajärven historiaan. Suur-Tohmajärven seutu käsitti aikanaan Tohmajärven, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän ja Värtsilän alueet, joista muodostui hallinnollisesti yhtenäinen kokonaisuus. Suomalainen kansanopetus on sidoksissa monella tavalla kirkkoon, sillä usein seurakunnat olivat opetuksen aktiivisia järjestäjiä ennen varsinaista koulujärjestelmää.

Kiihtelysvaaralaisilla oli aluksi yhteinen koulumestari tohmajärveläisten kanssa. Kun Kiihtelysvaaraan saatiin vuonna 1783 pysyvästi oma pappi, kappelin seurakunnallinen ja hengellinen elämä virkistyi huomattavasti. Muutaman vuoden kuluttua, 1787, päätettiinkin palkata kiihtelysvaaralaisille lapsille oma koulumestari, joka vastaisi lukemaan oppimisesta sekä Raamattuun ja katekismukseen tutustumisesta. Aikaisemmin lapset olivat osallistuneet Tohmajärven koulumestarin opetukseen, jota järjestettiin Kemiessä. Kiihtelysvaaralaiset valittivat lastensa jäävänsä paitsi opetuksesta, sillä varsinkin syrjäisimmistä kylistä oli paljon matkaa kouluun.

Aluksi koulumestariksi haluttiin kappalainen Johan Petrelius. Hän ei kuitenkaan suostunut opettajaksi normaalilla palkalla ja kiihtelysvaaralaisten piti valita toinen ehdokas koulumestariksi. Toimeen ehdotettiin talollisen poika Erosta, joka ei kuitenkaan osannut kunnolla tavata. Niinpä aikeesta jouduttiin luopumaan. Lopulta opettajaksi otettiin lukkarinpoika Antti Tujulin, sillä hän suostui koulumestariksi tavallisella palkalla.

Ensimmäisen koulumestarin opillinen taso ei ollut korkea, ja kun hänelle tarvittiin seuraaja, ehdottivat kiihtelysvaaralaiset jälleen Petreliusta opettajaksi. Petreliusta pidettiin taitavana pappina, joka osaisi opettaa kristinopin perusteet lapsille. Näin ei tarvittaisi enää erityistä koulumestaria, sillä katovuodet rasittivat edelleen pitäjäläisten toimeentuloa ja ylimääräisistä menoista haluttiin luopua.

Vuonna 1793 koulumestari Tujulinin seuraajaksi suostuttiin palkkaamaan Rantasalmen varakoulumestari Adam Hörning. Suomen kansanopetus perustui kiertokoulujärjestelmään, kunnes kansakouluasetuksen (1866) mukaan kunnat valtion avustamina saivat huolekseen koulujen ylläpidon. Hörningin johdolla Kiihtelysvaarassa aloitettiin kiertokoulu, joka toimi vuoteen 1932 saakka.

Opettajan olot eivät olleet helpot syrjäisessä Kiihtelysvaarassa, sillä esimerkiksi sopivia paikkoja opetuksen järjestämiseen ei tuntunut löytyvän, eivätkä lapset malttaneet olla koulussa kuin muutaman päivän. Hörning hoiti kaikesta huolimatta tehtävänsä hyvin, sillä lähes kaikki oppilaat olivat oppineet lukemaan. Hörningin kuoltua vuonna 1811 kiihtelysvaaralaiset halusivat lopettaa koulumestarin viran. Kappelin pappi kuitenkin totesi, että suurin osa vanhemmista ei osannut lukea, varsinkaan oikealla tavaustyylillä. Niinpä lasten opetusta ei voitu jättää pelkästään vanhempien huoleksi. Hörnigin jälkeen Kiihtelysvaaran koulumestarin virka oli lakkautettuna 1840-luvulle saakka. Kappeli palkkasi seuraavan koulumestarin rovastin kehotuksesta 1840-luvulla.

Vuonna 1856 Kiihtelysvaarassa pidettiin koulua 18 eri paikassa vuodessa, eli suurimmissa kylissä koulua pidettiin useammassa kohteessa. Opetusta seurasi tuona vuotena kaikkiaan 365 kiihtelysvaaralaista oppilasta. Lisäksi lukkarinkoulua kävi 52 oppilasta, jotka olivat vanhempia lukutaidottomia henkilöitä.

1860-luvulla Kiihtelysvaaran kiertokoulua kävi vuosittain 600-900 oppilasta. Koulua pidettiin 189 päivää, joista 10-11 päivää aina yhdessä paikassa. Opetus keskittyi tavaamisen ja sisälukutaidon sekä katekismuksen tuntemisen opettamiseen. Lisäksi opetettiin Raamatun historiaa, laskentoa, kirjoitusta ja laulua.

Vuonna 1869 koulu toimi jokaisessa kinkerikunnassa: Elovaaralla, Nivassa, Kuusvaaralla, Honkavaaralla, Pyöräkössä, Keskijärvellä, Hammaslahdessa, Röksässä, Voudinkylässä, Mulon Rantakylässä ja Salokylässä, Heinävaaralla, kirkokylällä, Oskolassa, Uskaljärvellä, Huhtilammella, Raatevaaralla ja Paloilla. Kiihtelysvaara ja Pyhäselkä olivat tuolloin vielä yhtenäinen alue.

Vuosisadan vaihteessa piirijakoasetus vaati perustamaan kansakouluja niin, että oppilaiden koulumatka sai olla enintään viisi kilometriä ja piiriin oli perustettava koulu, jos alueella oli 30 kouluikäistä lasta. Asetus tarkoitti kouluvelvollisuutta, jota myöhemmin seurasi laki oppivelvollisuudesta.

Kiihtelysvaarassa on ollut kansakouluja kirkonkylällä, Murtojärvellä, Paloilla, Heinävaarassa, Särkivaarassa, Haukilammella, Oskolassa, Huhtilammella, Keskijärvellä, Uskaljärvellä, Raatevaarassa ja Haapalosolla. Lisäksi myöhemmin kansalaiskoulu ja kunnallinen keskikoulu kirkonkylällä.

Kiihtelysvaarassa toimi useita kouluja vielä 1960-1970 luvuilla, kunnes pieniä kouluja yhdistettiin suuremmiksi opinahjoiksi.